Entä jos onnistuminen ei olekaan ompelun tavoite?

Hetken hengiteltyäni tajusin, ettei laukku oikeastaan ollut mennyt pieleen. Olin vain kohdannut tilanteen, jota ei tässä ollut aiemmin tullut vastaan.

Se vaati ajatusten uudelleen järjestämistä.

Tämä sama ulkoilukangas laukun vuorina oli minulle tuttu, mutta sen yhdistäminen valitsemaani nahkaan muutti lopputulosta. Tätä en ollut ennakoinut. Myöskin samaa taskun vuorikangasta olin käyttänyt useammassa laukussa, mutta tällä kertaa silitin eri silitysraudalla äitini luona, ja lämpötilassa oli juuri kriittinen ero.

Pieniä asioita, joilla oli yllättävän suuri merkitys.

Tässä kohtaa onnistuminen ei syntynyt siitä, että kaikki olisi mennyt suunnitelman mukaan. Vaan siitä, että huomasin ongelman ja muutin toimintaa.

Vaihdoin taskuun toisen vuorikankaan ja käänsin hieman jälkeä ottaneen nahan etukappaleesta takakappaleeksi. Tilasin vajaaksi päässeeseen neulavalikoimaan muutaman paketin lisää erilaisia neuloja. Ja samalla opin taas muutaman jutun, joita voin käyttää hyödyksi seuraavalla kerralla.

Epäonnistuminen ei ole vastakohta onnistumiselle

Tämä on asia, josta puhutaan yllättävän vähän.

Ompelussa onnistuminen mielletään usein lopputulokseksi. Mutta todellisuudessa osaaminen näkyy eniten siinä, mitä teet silloin kun kaikki ei mene niin kuin piti.

Siinä hetkessä, kun pysähdyt ja vaihdat suuntaa.
Kun hyväksyt sen, että tämäkin ompelutyö opettaa.
Vaikka se ei lopulta tulisi edes käyttöön.

Äitini laukku onnistui lopulta hyvin, kun pääsin itse yli ajatuksesta, että tämä laukun ompelu olisi epäonnistunut. Ulkopuolinen ei siitä olisi osannut katsoa kohtaamiani haasteita. Laukku lähti äitini mukaan matkalle innostuneen hymyn saattelemana.

Jokainen ompelutyö jättää muistijäljen

Vielä tärkeämpää kuin valmis laukku oli se, että seuraavalla kerralla tunnistan saman tilanteen aikaisemmin. Tämä jäi alitajuntaani, ja pystyn ehkä myös ennakoimaan sitä. Teen seuraavalla kerralla testitilkun, katson miten materiaalit toimivat yhdessä ja millaista tikkiä neula tekee valitsemalleni kankaalle. Jossain toisessa ompelutyössä saatan vaihtaa toisenlaiseen tapaan tehdä esimerkiksi pääntie, jos ensimmäinen ei onnistu.

Tai ehkä teen samat virheet vielä kertaalleen ja vasta seuraavalla kerralla opin.

Laukkua ommellessa mieleeni palasi ylioppilaspäiväni aamu.
Odottelin äitiä ja isää hakemaan minua opiskelija-asunnolta ja päätin silittää mekon helmaa vielä vähän. Vietin ylioppilasjuhlat kolmion muotoinen silitysraudan pohjan kuva helmassa. 😂 Onneksi helma oli runsas.

Tuo ylioppilaspäivän hetki jäi mieleeni. Ja kun sama tilanne toistui nyt laukun kanssa, tiedän taas varmasti muutamaksi vuodeksi testata lämpötilan uuden materiaalin tai uuden silitysraudan kanssa.

Myös kaappiin jäänyt vaate opettaa

Kaikki tämä pätee myös vaateompeluun. Vaatteeseen, joka jäi kaappiin. Vaatteeseen, joka tuntui päällä vääränlaiselta. Vaatteeseen, jonka ulkonäkö ei vastannut odotuksia.

Ne eivät ole epäonnistumisia. Ne ovat kokemuksia, joita ilman kehittyminen ei olisi mahdollista.

Kukaan ei muista ylioppilasmekkoni helmassa ollutta raudan kuvaa. Tai vaikka muistaisi, niin mitäs siitä. Minäkin jo nauran sille. Ja minulle se toi arvokkaan uuden opin.

Kaava ei lupaa onnistumista, mutta se avaa oven oppimiseen

Ajattelen, että ompelussa ja kaavan muokkaamisessa tärkeintä ei ole onnistua, vaan oppia huomaamaan enemmän joka kerta.

Kun ajattelee näin, pieleen mennyt ompelus ei jää taakaksi eikä nosta kynnystä aloittaa seuraavaa ompelutyötä.
Se jää kokemukseksi siitä, että olet taas askeleen pidemmällä harrastuksessani.

Jos kaikki aina onnistuu ja teet aina automaatiolla helppoa, ei siitä jää oppimiskokemusta hyödynnettäväksi.

Kaava ei lupaa onnistumista.
Mutta se avaa oven osaamiseen, joka syntyy vain tekemällä.

Jos haluat syventää omaa osaamistasi ja ymmärtää paremmin, miksi jokin ratkaisu toimii ja toinen ei, kirjoitan kaavan muokkaamisesta ja istuvuudesta lisää täällä blogissa sekä kursseillani.
Kaava- ja ompelukursseista löydät lisää tietoa klikkaamalla tästä!